Keisarillisella määräyksellä suunnitellun seitsikkokokoonpanon pohjalta perustettiin maahamme 1870-luvun alussa useita soittokuntia, joista järjestyksessä kolmas perustettu oli Turun VPK:n soittokunta. Aikaisemmat soittokunnat olivat perustetut Helsingin VPK:n alaisuuteen vuonna 1870 sekä Tervakoskelle vuonna 1872. Koska nämä kaksi aikaisemmin perustettua soittokuntaa ovat sittemmin lopettaneet toimintansa, voidaan Turun VPK:n puhallinorkesteria syystä pitää Suomen vanhimpana soittokuntana.
Soittokunnan harjoittajana toimi alkuun L.G. Lilja, joka myös johti VPK:n kuoroa. Ensimmäisenä varsinaisena kapellimestarina toimi C.G.Wasenius, joka oli samaan aikaan sekä Turun soitannollisen seuran ja Turun Krenatööritarkk'ampujapataljoonan kapellimestari. Jo vuosi perustamisensa jälkeen, 12.5.1874 VPK:n soittokunta avusti Waseniuksen järjestämässä konsertissa. Tämä todennäköisesti johtui siitä että soittokunnan jäseniä oli soitannollisen seuran sekä pataljoonan riveissä. Päivämäärää voidaan pitää soittokunnan ensimmäisenä julkisena esiintymisenä. Samana vuonna järjestetyssä VPK:n kesäjuhlassa palokunta marssi oman soittokuntansa tahdissa juhlakentälle.
Toiminta hiipuu
Kuitenkin jo vuonna 1876 soittokunnan toiminta osoitti hiipumisen merkkejä, osin varmasti siitä johdosta että Wasenius muutti pois Turusta. Palokunnan hallitus ihmetteli, mihin ostetut torvet olivat kadonneet ja miksi ne eivät olleet soittokunnan entisillä jäsenillä. Torvet löytyivät L.G. Liljan luota ja uusi soittokunta pääsi aloittelemaan toimintaasa.
Valitettavasti tämä uusi soittokunta ei toiminut pitkään, johtuen varmasti samana vuonna palokunnan muusta toiminnasta kuten Runebergin syntymäpäiväjuhlan järjestelemisestä. Turun soitannollisen seuran kapellimestari Louis Fichtelberger johti soittokuntaa vuoteen 1880 asti, jolloin tuli kuluneeksi 25 vuotta keisari Aleksanteri II:n noususta valtaistuimelle. VPK järjesti juhlan kunniaksi soihtukulkueen jossa "Fichtelbergerin soittokunta etunenässä, kaikki kunnan pukuun puettuina" marssivat palokuntalaiset.
Uusi alku ja huippuvuodet
Kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1883, palokunta perusti soittokunnan uudelleen. Palokunta osti soittokunnalle uudet torvet ja Fichtelberger palkattiin kapellimestariksi johtamaan ja kehittämään soittokunnan toimintaa. Kun Fichtelberger sitten vuonna 1886 muutti pois Turusta, pidettiin VPK:n soittokuntaa korkeatasoisena. Uudeksi kapellimestariksi tuli muusikko G. Herold, jonka aikana soittokunnasta kehittyi kiistatta yksi parhaimmista soittokunnista Suomessa - ellei peräti jopa paras.
Seremoniallisen ja muun musiikin ohella soittokunnalla oli myös erityistehtävä vuodesta 1890 alkaen: tulipaloissa kornetistit toimivat signalisteina antaen sovittuja merkkejä sammutustyöhön lähteville ja siinä oleville palokuntalaisille.
Taloudellisesti niukassa tilanteessa eläneen VPK:n soittokunnan tarpeellisuutta ei kukaan kyseenalaistanut, mutta taloudellinen tilanne rasitti soittokunnan toimintaa. Palokunnalla ei ollut säännöllisiä tuloja ja yleinen ajatus oli siinä, että soittokunnan tuli itse ansaita tarvitsemansa varat. Kun tähän lisättiin kapellimestarin tuntuva palkkio sekä pienet korvaukset joita soittajat saivat, voidaan todeta että elettiin "suu säkkiä myöten".
Taloudellinen piristysruiske tuli Pietari Brahen patsaan paljastustilaisuudesta, jonka musiikista VPK:n soittokunta vastasi. Patsastoimikunta palkitsi soittokunnan 500 markan palkkiolla, jolla katettiin puolen vuoden toimintakustannukset. Lisähelpotusta taloudelliseen tilanteeseen toi oman toimitalon valmistuminen, jonka jälkeen konserttien tuloista ei enää mennyt salivuokrien osuutta.
1890-luvulla soittokuntaa pidettiin korkeatasoisena. Tästä todistuksena on soittokunnan saavuttama toinen sijoitus ensimmäisessä sarjassa 7. yleisisissä laulu- ja soittojuhlissa vuodelta 1892. Samana vuonna soittokunta sai oman lippunsa. Lippu oli tarpeen edellä mainitussa laulu- ja soittojuhlan paraatissa, jossa jokaisella soittokunnalla piti olla oma lippunsa.
Vuoden lopulla VPK järjesti puhallinorkesterilleen juhlan VPK:n talolla kiitokseksi soittajille heidän palveluksistaan palokunnalle. Muistoksi soittokunta sai lahjana kauppias August Lindbergiltä hopeahelaisen juomasarven, jossa on koristeena pieni, avoinna olevan nuottikirjan sivu (suuruudeltaan noin 2x3 cm) ja sille erittäin taitavasti kaiverrettu VPK:n marssin sävel.
Vuonna 1895 esitettiin soittokunnan lakkauttamista, ilmeisesti siitä syystä että palokunnan varoja käytettiin soittokunnan kuluihin. Kapellimestari esitti soittajien määrän pienentämistä niin kutsuttuun vahvennettuun seitsikkoon, jolloin kulut puolittuisivat. Hallituksen päätöksellä soittokuntaa eri lakkautettu eikä pienennetty.
"Uusi soittokunta"
G. Herold jätti kapellimestarin tehtävät vuonna 1903. Kaksi vuotta soittokunta harjoitteli epäsäännöllisesti ilman kapellimestaria kunnes vuonna 1905 tehtiin Kaarinan VPK:n soittokunnan kapellimestari K. A. Wasaman kanssa sopimus, jonka mukaan Kaarinan VPK:n soittokunta toimii Turun VPK:n soittokunnan nimellä. Vanhat soittokunnan jäsenet liittyivät tähän soittokuntaan.
1908 soittokunta osti 20 torvea, jotka olivat armeijan sortokauden aikana lakkautettujen soittokuntien ylijäämistöä. Wasama toimi kapellimestarina vuoteen 1920. Siinä välissä kapellimestarina ehti vuosien 1910 -1913 aikana toimia Antti Palin. Wasaman jälkeen kapellimestareina toimivat Olof Moliis vuoden verran (1920 - 1921) sekä O. W. Nuotio (1921 - 1926).
Vuonna 1926, kun silloinen kapellimestari O. W. Nuotio jätti kapellimestarin tehtävät, soittokunnan toimintaan tuli katkos. Vuosikertomukseen kirjattiin:
O. W. Nuotion johtama soittokunta on lakannut huhtikuussa, minkä jälkeen ei ole uutta perustettu, vaan saanee soittokuntakysymys toistaiseksi levätä.
VPK:n 100-vuotisjuhlat
Soittokunnan toiminnassa on pitkä tauko aina palokunnan 100-vuotisjuhliin saakka. Liekö sitten juhlien musiikin tarve jälleen synnyttänyt soittokunnan toiminnan, mutta vuonna 1937 K. A. Wasama palasi kapellimestarin tehtäviin. Jo seuraavana vuonna Wasama joutui korkean ikänsä vuoksi luopumaan kapellimestarin tehtävästä, jolloin hänen tilalleen tuli kovan luokan torvisoittomies Urho Hietikko. VPK:n 100-vuotisjuhlissa he molemmat yhdessä johtivat VPK:n soittokuntaa.
Tämän jälkeen soittokunnan toiminta vakiintui. Vuonna 1945 nauhoitettiin kaksi kahdenkymmenen minuutin pituista ohjelmaa radioon. Vuonna 1949 sävelsivät L. Palaja ja Urho Hietikko "Turun VPK:n marssi nro 2:n", sillä alkuperäistä, Litheniuksen säveltämää VPK:n marssia oltiin puuhaamassa kaikkien vapaaehtoisten palokuntien kunniamarssiksi.
Puhallinorkesteriksi
Muutos soittokunnasta puhallinorkesteriksi alkoi 1948 -luvun lopulla kun torvien lisäksi soittokuntaan alkoi tulla muitakin puhallinsoittimia. Toki muutoksen myötävaikuttajana on myös ollut yleisön musiikkimaun muuttuminen vuosien saatossa, johon orkesteri on pyrkinyt vastaamaan.
Pukujen kehitys
Vuoteen 1945 soittopukuna oli valkoinen mekko, jollaisia edelleen käytetään sopivan nostalgisissa tilaisuuksissa. Tämän jälkeen soittokunta on pukeutunut muun muassa korkeakauluksiseen sinivihreään pukuun sekä tummansiniseen pukuun jossa käytettiin suikkaa. Vuodesta 1977 orkesteri on pukeutunut harmaaseen takkiin, tummansinisiin housuihin sekä valkoiseen lakkiin.
Kahvikonserttien aika
Vuonna 1975 orkesterin kapellimestariksi tuli peruskoulun opettaja Erik Wikström, jonka johdolla orkesterin jäsenmäärä nousi yli 40 soittajan - määrä, jossa orkesterin jäsenmäärä on sittemmin pysynytkin. Wikströmin ansioksi on nimettävä vuodesta 1976 alkaen vuosittain järjestettu kahvikonserttien sarja. Vuonna 2016 vietettiin puhallinorkesterin kahvikonserttisarjan 40-vuotisjuhlaa. Merkkipäivän kunniaksi orkesteria johti jälleen, 27 vuoden jälkeen, Erik Wikström. Konsertissa kuultiin kappaleita aikaisemmilta vuosilta.
Wikströmin toimi kapellimestarina kesti vuoteen 1990, jonka jälkeen kapellimestareina ovat toimineet:
- Jari Virta (1990 - 2008),
- Mika Mara (2009 - 2010),
- Hannes Merisaari (2010 - 2017)
- Jarkko Aaltonen (2017 - 2020)
Puhallinorkesterin kapellimestarina on toiminut vuodesta 2020 Reijo Borman.
Keikkamatkoja
Vuosien saatossa puhallinorkesteri on tehnyt ulkomaanmatkoja ympäri maapallon. Tallinnassa on esiinnytty useasti ja kaukaisin esiintymispaikka on ollut Australiassa, jossa orkesterin jäsenet soittivat paikallisessa jumalanpalveluksessa.