S e l o s t u s

 

Turun ja Porin läänin palokuntain liiton r. y. järjestämästä Palokuntalaisleiristä Säkylän Eenokilla 14-20.7.47.

 

1.Alkuvaiheet ja suunnittelu.

Eräässä Lääninliiton Työvaliokunnan viime vuonna pitämässä kokouksessa heräsi ajatus yleisen, koko lääniä käsittävän palokuntalaisleirin järjestämisestä. Asia oli sittemmin useampaankin otteeseen Työvaliokunnan käsiteltävänä, ja allekirjoittaneelle annettiin tehtäväksi leiripaikan tiedustelu sekä toimenpiteet leirin järjestämiseksi. Säkylän VPK:n suosiollisella myötävaikutuksella saatiin leiripaikka lukkoon lyödyksi, ja siksi tuli luonnonkauneudestaan kuuluisan pyhäjärven rannalla oleva Eenokin hiekkaranta, joka o Säkylän VPK:n hallinnassa. Asiaa kehitettiin edelleen, ja johtokunnan kevätkokouksessa kuluvan vuoden huhtikuussa päätettiin yksimielisesti järjestää kokeilutarkoituksessa Suomen ensimmäinen palokuntalaisleiri Säkylän Eenokille 14.-20.7. 47 välisenä aikana.

Koska tämän suuntainen toimintamuoto vapaaehtoisessa palontorjuntatyössä oli kokonaan uusi, ei ollut olemassa vertailupohjaa suunnitteluvaiheessa, joten se ehkä jäi joiltakin osiltaan puutteelliseksi. Suunnittelusta kuitenkin selvitettiin, ja kutsut lähetettiin kaikille Liiton jäsenpalokunnille.

2. Yleisjärjestely ja johto.

Leiriaika oli jaettu neljään jaksoon seuraavasti: I jakso 14.7. käsitti palokuntapoikatyönjohtajat. II jakso 15-16.7. palokuntapoikatyön johtajat ja -pojat. III jakso 17.-18.7. palopäällystön ja IV jakso 19.-20.7. palopäällystön ja -miehistön. Ennakkoilmoitusten perusteella oli kukin jakso jaettu sammutuskomppanioihin ja - joukkueisiin. Jako oli suoritettu palokunnittain siten, että samojen ja naapuripalokuntien jäsenet kuuluivat omiin yksiköihinsä.

Leirille tulijain vastaanottotoimistot oli järjestetty Kauttuan asemalle ja Säkylän kirjonkylään linja-autoaseman läheisyyteen. Näistä paikoista oli järjestetty autokuljetukset leirille. Leirin toimisto oli teltassa leirialueella.

Leirin johtajana toimi läänin palotarkastaja I. Juvakoski Turusta, leiripäällikkönä toimi aluepalopäällikkö K. Hyrsky Raumalta, joka myöskin toimi leirin johtajana kolme ensimmäistä päivää, ja huoltopäällikkönä palopäälliköt V. Raitanen Säkylästä ja H. Kangas Kauttualta.

3.Leirin ohjelma.

Palokuntapoikatyön johtajille pidettiin oppitunteja pojille soveliaiden harjoitusten ja oppituntien valmistamisesta ja pitämisestä sekä komento- ja käskytystekniikasta. Myöskin käsiteltiin alustus palokuntapoikien puvuista ja arvomerkeistä sekä merkkivaatimuksista. Alustuksen pohjalta keskusteltiin aiheesta laajasti, ja päätettiin yksimielisesti hyväksyä tehty aloite. Edelleen oli ohjelmassa tutustuminen palokuntapoikien leiriohjelmaan ja kalustoon. Palokuntapoikatyönjohtajia kiinnostavista kysymyksistä keskusteltaessa kiinnitettiin suurta huomiota pukujen saannin välttämättömyyteen, sekä päätettiin esittää Lääninliitolle, että se tiedustelisi Puolustusvoimilta pienempien kesäpuseroiden saanti mahdollisuuksia.

Asiantuntijajäseneksi Työvaliokuntaan palokuntapoika-asioita siellä käsiteltäessä valittiin läänin eteläosasta K. Samuelsson Turun VPK:sta, varalla Pentti Aaltonen Kaarinan VPK:sta. Pohjoispuolen edustajaa ei voitu valita, koska läänin pohjoispuoli ei ollut tilaisuudessa edustettuna. Sen sijaan lausuttiin toivomus, että Tampereen VPK:n palokuntapoikatyön johtaja Leo Sulasmaa, joka naapuriläänistä oli saapunut seuraamaan toimintaa leirillä kutsuttaisiin Työvaliokunnan kokouksiin naapurilääni yhdysmiehenä. Tällaisen kanssakäymisen katsottiin voivan muodostua erittäin hedelmälliseksi. Lopuksi esittivät eri palokuntien palokuntapoikatyön johtajat kokemuksiaan. Esitysten pohjalta käytyjen keskustelujen aikana saivat mukana olleet uusia vaikutteita ja viitteitä tärkeässä työssään uuden palokuntalaispolven kasvattamisessa.

Palokuntapoikien ja palokuntapoikatyön johtajien yhteiset leiripäivät aloitettiin juhlallisella lipunnostolla, jonka jälkeen Lääninliiton palokuntapoikatyön johtaja avasi leiripäivät. Sen jälkeen hän piti oppitunnin leirikurista ja yhteishengestä. Liikuntakasvatusleikkien, oppituntien, uinnin ja kalustoharjoitusten vaihdellessa kului päivä huomaamatta iltaan, jolloin pojilla oli tilaisuus saunoamiseen.

Toisena leiripäivänä käytiin Säkylä- Köyliön suurkuloalueella, jossa pojat saivat omin silmin todeta, miten suurta tuhoa irtipäässyt tuli voi metsissämme aiheuttaa. Samassa yhteydessä selostettiin myöskin sammutustyön eri vaiheita.--Iltapäivä oli omistettu palokuntalaiskilpailulle. Kilpailu käsitti 3- ottelun, jonka lajeina olivat vesikilpa, keilan kaataminen miesvoimaruiskun suihkulla, sekä suihkuputkiviesti. Aluksi kilpailivat Rauman kaukoavustusalueen palokuntapoikaosastot palotarkastaja T. Mannisen lahjoittamasta kiertopalkinnosta, johon sai ensimmäisen kiinnityksen Kauttuan VPK:n poikaosasto ajalla 3,44,5, toiseksi tuli Rauman VPK:n poikaosasto ajalla 4,56,0. Pokaalikilpailun jälkeen oli kilpailu vapaa kaikille läänin palokuntapoikaosastoille. Tässä kilpailussa saavutettiin seuraavat tulokset: Turun VPK:n poikaosasto 3,35,0, toisena Kaarinan VPK:n poikaosasto 3,48,7 ja kolmantena Porin VPK:n poikaosasto 3,56,0.

Päivä ja samalla palokuntapoikien leiriaika päättyi juhlalliseen lipunlaskuun ja todistusten jakoon. Moni poika lähti haikein mielin leiriltä valitellen leiriajan lyhyttä. Olivathan he saaneet tutustua läänin muiden poikaosastojen poikiin, nauttia hyvästä ja voimakkaasta ravinnosta, auringosta ja Pyhäjärven viileistä aalloista. Virkistyneinä ja uutta intoa uhkuvina he lähtivät, huulillaan vakaa päätös: ensi vuonna tavataan.

Palokuntapoikatyönjohtajia osallistui leiripäiville yhteensä 14 ja edustivat 10 eri palokuntaa. Palokuntapoikia oli 14 palokunnasta yhteensä 95. Osanottajat muodostivat sammutuskomppanian, jonka päällikkönä toimi K. Samuelsson Turusta.

 

Läänin palopäällystön leiripäivien avauksen suoritti "Punainen Kukko" itse, joka kutsui leirille saapuneet sammuttamaan Honkilahden Mannilan kylässä syttynyttä metsäpaloa. Kulon synnyttämä savu havaittiin leirillä jo aikaisemmin, joten leiriläiset odottivatkin vain kutsua päästä mukaan tukahduttamaan Punaisen Kukon irtipäässyttä valtaa. Paikallinen väestö oli kuitenkin ehtinyt rajoittaa kulon ennekuin leiri saapui paikalle, mutta koulutustarkoituksessa perehdyttiin kuitenkin sammutustyön eri vaiheisiin. Sammutustyötä selosti Honkilahden VPK:n päällikkö Helle.

Kulolta tultua avasi leiripäivät läänin palotarkastaja I.Juvakoski, kosketellen puheessaan erikoisesti leiripäivien merkitystä uutena toimintamuotona vapaaehtoisessa palokuntatyössä. Tämän jälkeen seurasi oppitunti ja sov.harjoitus, joissa käsiteltiin harjoitus-, oppitunti- ja komentotekniikkaa ja savusuojelukoulutusta. Uimatauon jälkeen annettiin havainnollinen esitys selostuksineen jatkotikasharjoituksista.

Illaksi oli järjestetty sauna ja tanssiaiset, joita porilainen sanomalehtimieskin kunnioitti läsnäolollaan.

Toisen päivän aamuna hierottiin unet pois silmistä reippaalla rivi- ja marssiharjoituksella, johon myöskin oli yhdistelty komentoharjoitukset. Tämän jälkeen luennoi lääninpalotarkastaja sammutustaktiikasta, jonka jälkeen annettiin havainnollinen esitys selityksineen ruiskun ja letkujohdon selvityksestä.--Aamiaisen jälkeen piti palopäällikkö Keto oppitunnin palolaista, jota seurasikalustoharjoitus. Ennen päivällistä jatkoi lääninpalotarkastaja Juvakoski vielä esitystään sammutustaktiikasta, ottaen taululla erilaisia tilanteita, joita mukana olleet saivat ratkaista.

Päivällisen jälkeen keskusteltiin vielä palopäällystöä kiinnostavista kysymyksistä. Keskustelun aikana tuli esille erikoisesti vaihdon suoritus ryhmässä, ja päätökseksi tuli äänestyksen jälkeen, että vaihto ykkösestä kolmoseksi suoritetaan parhaiten kolmivaiheisesti.

Laajan keskusteluaan aiheutti myös kysymys siitä, olisiko maalaiskuntien palosuojelulle edullisempaa, että kunnan alueella toimisi vain yksi VPK, ja että VPK:n päällikkö toimisi myöskin kunnallisena palopäällikkönä. Puheenvuoroja käytettiin runsaasti sekä puolesta että vastaan, ja ponneksi hyväksyttiin, että olosuhteet eri kunnissa ovat niinhyvin maantieteellisesti kuin kunnallishallinnollisestikin niin erilaiset, että selvää rajaa ei voida vetää, vaan paikalliset olosuhteet ratkaisevat asian kussakin tapauksessa erikseen.

Saunassa käynti ja järvessä pulikointi lopetti palopäällystön toisen leiripäivä.

Seuraavan päivän aamupäiväpalvelus alkoi taaskin pieneksi piristykseksi tarkoitetulla marssi- ja riviharjoituksella, jonka aikana leiriläiset saivat vapaasti käyttää äänivarojaan Eenokin honkametsäisessä maastossa. Tämän jälkeen piti tekn. Nurmi Turusta valaisevan oppitunnin moottorikaluston käytöstä ja hoidosta korostaen erikoisesti kaluston hoidon tärkeyttä nykyisen materiaalipulan vallitessa. Tämä oppitunti, kuten kaikki muutkin pidettiin metsässä, luonnon muodostamassa amfiteatterissa. Oppitunnin jälkeen seurasi kalustoharjoitus, jonka aikana leiriläiset saivat kukin vuorollaan toimia kouluttajana. Harjoituksen tarkoituksena oli erikoisesti tutustuttaa läänin palopäällystö uuteen liittomme, toimesta julkaistuun harjoitusohjeeseen.

Yksinomaan päällystölle tarkoitetut leiripäivät päättyivät tähän. Päällystöä osallistui leiripäiville 72 ja edustivat he 21 eri palokuntaa. Päällystön muodostaman sammutuskomppanian päällikkönä toimi aluepalopäällikkö K. Peltola Marttilasta.

Miehistön alettu saapua leirille alkoi siellä entisestäänkin vilkkaampi hyörinä. Ennakkoilmoitusten mukaan oli ilmoittautuneet jaettu kolmeen sammutuskomppaniaan, joiden päällikköinä toimivat: 1 kompp. Varapäällikkö H.Iltanen Kauttualta, 2. kompp. Leo Sulasmaa Tampereelta ja 3. kompp. G Fagerlund Turusta. Sammutuskomppanioiden yhteisenä päällikkönä toimi V. Rantanen Maariasta. Leirin vahvuus oli tällöin 72 päällystöä ja 123 miehistöä ollen 39 läänin palokuntaa edustettuina.

Miehistön leiripäivien avauksen suoritti lääninpalotarkastaja Juvakoski, jonka jälkeen Porin palopäällikkö Iloniemi piti oppitunnin suihkumiehen tehtävistä sammutustyössä. Tämän jälkeen teki leiri retken Säkylä-Köyliön metsäpaloalueelle. Retken aikana selosti Säkylän palopäällikkö Raitanen sammutustoimenpiteitään johtaessaan sammutustyötä tuossa n. 1800 hehtaaria käsittäneessä suurkulossa. Selostukset suoritettiin eri paikoissa, joissa sammutustyön aikana sattuneet kriittisimmät tilanteet olivat olleet. Selostuksen jälkeen suoritetussa kritiikissä todettiin, että näin laajat mittasuhteet saanut kulo oli saatu pysäytetyksi järkevän johdon ja voimiaan säästämättömän sammutusmiehistön avulla.

Päivän päätti saunailta ja tanssiaiset Eenokilla

Sunnuntaipäivä, joka oli leirin viimeinen, aloitettiin totutun tavan mukaan rivi- ja marssiharjoituksella. Tätä seurasi palopäällikkö Iloniemen pitämä oppitunti letku- ja kalustoharjoituksella. Oppitunnin jälkeen pidettiin kalustoharjoitus, jonka kestäessä miehille selvennettiin ruiskun ja letkujohdon sekä jatkotikkaiden selvityksen yhdenmukaista harjoitusmenetelmää.

Lyhyen aamiaistauon jälkeen esitelmöi vakuutusosakeyhtiö Pohjolan palotarkastaja Olavi Kaiturinmäki kemiallisista sammutuslaitteista havainnollistaen esitystään näyttämällä, miten k.o. laitteet toimivat.¨

Lääninpalotarkastaja Juvakosken selostettua leirin lopettajaisiksi tarkoitettua suurpaloharjoitusta valmistautui leiri k.o. harjoitusta varten.

Suurpaloharjoitus oli suunniteltu Säkylän kirkonkylään ja alkoi se klo 15,20 Säkylän VPK:n tultua hälytetyksi Säkylän sahalle joka oli syttynyt tuleen. Punainen Kukko oli toiminut niin, että paikallisen palokunnan saavuttua palopaikalle havaittiin, että omat voimat olivat riittämättömät, joten kaukoavustushälytys oli toimeenpantava. Palopaikalle saapuivatkin Rauman kaukoavustusalueen palokunnat, ja koko Säkylän kirkonkylää uhannut vaara saatiinkin torjutuksi sitkeän ja määrätietoisen sammutustyön tuloksena. Harjoitusta johti Säkylän palopäällikkö apunaan Kauttuan palopäällikkö Kangas.

Harjoituksen jälkeen suorittivat siihen osallistuneet palokunnat, luvultaan 12, sekä leiriläiset ohimarssin Säkylän paloaseman kohdalla. Ohimarssin otti vastaan läänin palotarkastaja seurassaan kutsuvieraat, joita oli saapunut läänimme ulkopuoleltakin, m.m. Tampereen palopäällikkö Nurmi, Säkylän kunnallislautakunta sekä Lääninliiton johtokunta.

Ohimarssin jälkeen suoritettiin joukkojen katselmus Säkylän kirkonkylän kansakoulu pihalla.. Katselmuksen jälkeen suoritettiin suurpaloharjoituksen arvostelu, jossa tuotiin julki tehdyt virheet. Tämän jälkeen puhuivat lääninpalotarkastaja Juvakoski, Tampereen palopäällikkö Nurmi, Säkylän kunnan valtuuston ja palolautakunnan puheenjohtaja V.Mäkinen, palopäällikkö Hyrsky sekä leiriläisten edustajana leirin vanhin aktiivinen osanottaja, Yläneen kunnan palopäällikkö Niilo Salmineva. Puheiden jälkeen seurasi kenttäpäivällinen jonka aikana Säkylän torvisoittokunta ja laulukuoro esittivät ajanvieteohjelmaa.

Illaksi oli järjestetty lopettajaistanssijaiset Eenokille.

Näin maamme ja ehkä koko maailman ensimmäinen palokuntalaisleiri joka herätti yleistä mielenkiintoa siinä määrin, että uutisia leiristä oli kaikissa maan johtavimmissa sanomalehdissä. Luettiinpa uutinen leiristä Suomen Yleisradiossakin. Leirin herättämää mielenkiinto jääköön kuitenkin toiselle sijalle, sillä tärkeämpää meille, Turun ja porin läänin palokuntain liittoon kuuluville on, että meidän läänissämme jatkuvasti pidetään vapaaehtoisen palokunta-aatteen lippua korkealla, ja että me olemme edelleenkin suunnannäyttäjiä siinä, millä tavalla vapaaehtoinen palokunta-aate saadaan edelleenkin elämään nousukauttaan, sillä olihan Säkylän Eenokin palokuntalaisleiri, ja sen lopettajaisiksi järjestetty suurpaloharjoitus merkkinä siitä suuresta voimasta, joka kätkeytyy vapaaehtoiseen palokuntalaistyöhön. Olkoon tämä uusi työmuoto enteellisenä, ja uusia uria aukovana esimerkkinä maan kaikille vapaaehtoisille palokunnille siitä, että yhteistyö luo uutta innostusta ja voimaa silloinkin kun kaikki ulkonaiset olosuhteet näyttävät olevan kaikkea vapaaehtoisuuteen pohjautuvaa, yhteiskunnan ja maan etua tarkoittavaa, epäitsekästä työtä vastaan.

Ennen katsauksen lopettamista on annettava täysi tunnustus Säkylän ja Kauttuan VPK:lle siitä uhrautuvasta työstä, jota ne tekivät leirin huollon onnistumiseksi. Kuten aikaisemmin on sanottu, kantoivat huoltopäällikön vastuun Säkylän palopäällikkö Raitanen ja Kauttuan palopäällikkö Kangas. Kaikki tunnustus näille miehille, sillä he kantoivat leirin järjestelyistä suurimman vastuun, koska huolto yleensä on pääasiana tämän suuntaisissa järjestelyissä. Heidän apunaan toimivat eri tehtävissä seuraavat Säkylän VPK:n jäsenet: muonituspäällikkönä E.Nurmi, apunaan Oiva Seppälä, joka samalla toimi leirin ruiskumestarina vastaten toimiston hoidosta. Heillä oli apunaan suuri joukko Säkylän ja Kauttuan palokunta naisia, jotka tekivät työtä melkeimpä vuorokaudet ympäriinsä saadakseen tyydytettyä leiriläisten ruumiillisen hyvinvoinnin vaatimukset. Kiitokset vielä tässäkin yhteydessä heidän suurimerkityksellisestä ja uhrautuvasta työstään, sillä joutuivathan he suoriutumaan yhteensä yli 800 muonamiespäivästä.

Majoituspäällikkönä toimi V. Jaakkola apunaan V.Lehtonen. Heille riitti työtä monisatapäisen palokuntalaisjoukon majoittamisessa, varsinkin, kun leiripaikalla, Eenokilla, ei voitu järjestää majoitusta niin suurelle joukolle. Se oli järjestettävä n. 3-4 km. Päässä sijaitsevaan Honkalaan ja Työväen taloon. Majoitus järjestyi joka tapauksessa, joskin leiriläisten oli kieltäydyttävä pehmeistä untuvapatjoista ja tyydyttävä pahnoilla pehmustettuun kyljenaluseen

Kuljetuksista huolehtivat huoltopäällikkö kankaan ohella Mäkinen ja Reunanen. Kuljetuskysymys antoikin paljon päänvaivaa, sillä satapäinen joukko oli joka aamu kuljetettava majoituspaikoilta leiripaikalle, puhumattakaan kuljetuksista pääteasemilta leiripaikalle sekä ohjelman vaatimista kuljetuksista.

Ja lopuksi on mainittava vielä se henkilö, jonka uurastuksen tuloksena saivat leiriläiset nauttia saunan löylystä joka ilta. Tästä erittäin tärkeästä toimesta vastasi P.Ojala, joka huolehti siitä, että leirin hiet pestiin iltaisin pois Honkalan saunassa.

Leiriaikana pidettiin oppitunteja kaikkiaan 18 ja harjoituksia 29 tuntia. Harjoitusmateriaalina oli leirin käytettävissä m.m 6 kpl. moottoriruiskuja, 2 kpl. miesvoimaruiskuja, 550 m. 3" ja 700 m. 2" letkua, 8 kpl. jakoliittimiä, 10 kpl. 3" ja 23 kpl. 2" suihkuputkia, 18 kpl. letkulaatikoita, 14 kpl. 3-osaisia jatkotikkaita y.m. pienempää kalustoa. Lisäksi oli aika ajoittain käytettävissä 7 paloautoa ja 6 moottoriruiskua täydessä hälytysvalmiudessaan sekä 2 kuorma-autoa.

 

Keijo Hyrsky

Raumalla, elokuun 1 päivänä 1947.